Ylilääkäri Antti Hakasen ammatinvalinnasta pystyi tarkkasilmäinen näkemään viitteitä jo hänen lapsuudessaan. Hänen kielitieteilijävanhempiaan huvitti alakouluikäisen pojan vahva kiinnostus keskiajan historiaan ja ruttoepidemiaan. Hakanen harrasti tuohon aikaan partiota Koroisten Ritareissa Turussa. Aikuisena partio on jäänyt taka-alalle ja tilalle on tullut suunnistusharrastus.
Suunnistus sopii metaforana johtamiseen ja tutkijan mielenlaatuun. Ratkaisuja pitää tehdä nopeasti ja niihin pitää luottaa, mutta niitä täytyy myös uskaltaa kyseenalaistaa tiedon lisääntyessä. Parhaat suunnistajat kasaavat itsensä ongelmatilanteessa ja löytävät nopeasti uuden reitin, hän kuvaa.
Erikoistumisala ei ollut Hakaselle heti selvä, koska lääketieteessä suuntautumisvaihtoehtoja on valtava määrä. Hän oli hieman kallellaan infektiolääkäriksi erikoistumisen suuntaan, mutta perhesyistä valitsi alan, jossa ei tarvitse päivystää öitä.
– Päätös oli helppo, sillä puolisoni erikoistui päivystävällä alalla sisätautilääkäriksi ja endokrinologiksi ja meillä oli pieniä lapsia.
Tiede kaipaa näennäisen yksinkertaisia kysymyksiä
Tyks:n laboratoriotoimialueen johtajana Hakanen kokee työskentelevänsä hyvässä moniammatillisessa työyhteisössä, jossa lääkärit, mikrobiologit, bioanalyytikot ja muiden alojen edustajat muodostavat dynaamisen tiimin. Lääketiede ja potilas ovat koko ajan läsnä. Näytteet, teknologinen kehitys, biologia, virusten ja bakteerien muuntuminen – Hakasen mielestä tietoa tulee paljon ja se jalostuu koko ajan.
Laboratoriomaailma on mielestäni yksi lääketieteen ydintoiminnoista. Koronaviruksen myötä aiemmin monesti taka-alalle jäänyt diagnostiikka onkin yhtäkkiä populääriä ja mediaseksikästä, hän naurahtaa.
Hakaselle on luonteenomaista kysellä asioita työssään. Hän lukee tarkkaan Helsingin Sanomista lasten tiedekysymykset. Näennäisesti yksinkertaiset kysymykset ovat hänen mielestään usein niitä merkittävimpiä. – Heillä on ihan parhaita kysymyksiä, kuten esimerkiksi hikoileeko saimaannorppa jään alla? Tieteessä emme voi lähteä joka asian perään, mutta kysymyksiä pitäisi uskaltaa kysyä paljon enemmän.
Ei lähdetä huuhaapolulle
Hakanen vertaa kliinisen mikrobiologian diagnostiikan tämänhetkistä tilannetta meren äärellä seisoviin renessanssiajan tutkimusmatkailijoihin.
Moni sanoo, ettei meren takana mitään ole, mutta uteliaimmat miettivät, kuinka sinne päästäisiin.
Hakanen uskoo, että alan merkitys tulee muuttumaan merkittävästi 5–10 vuoden aikana.
Jo nyt ymmärrämme, että ihmisissä ja eläimissä on enemmän muita soluja kuin omiamme. Uusin luku kertoo, että 53 prosenttia meistä on mikrobisoluja ja loput omia. Mikrobeilla on dramaattinen vaikutus terveyteemme.
Crohnin tauti ja muut tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyvät, puhumattakaan ärtyvän suolen oireyhtymästä tai ylipainosta. Hakanen odottaa näkevänsä uudenlaista diagnostiikkaa, jolla voidaan saada selvyyttä esimerkiksi näiden sairauksien etiologiaan.
Millä tahansa lääkekuurilla ja ravinnollamme on iso vaikutus kehossamme oleviin bakteereihin, sieniin ja viruksiin. Vaikutukset näkyvät ensisijaisesti suolistossa, mutta myös esimerkiksi ruumiinonteloissa ja iholla.
Hakasen mielestä diagnostiikkamenetelmiä ja prosesseja pitää saada nykyistä nopeammiksi ja kustannustehokkaammiksi, sillä datan määrä kasvaa eksponentiaalisesti.
Haluan olla niitä, jotka tuovat tähän ratkaisuja. Emme saa kuitenkaan lähteä huuhaapolulle, kuten tarjoamaan mikrobikartoituksia, joissa kerrotaan niiden vaikutuksista parinmuodostukseen.
Uusi diagnostiikka käyttöön muutamassa päivässä
Mikrobiologia on kehittynyt paljon 1800-luvun suurista oivalluksista. Hakanen haluaa käyttää ehkä kliseistäkin sanontaa, että kliinisessä mikrobiologiassa kyseessä ovat hyvät, pahat ja me, eli hyvät mikrobit, pahat mikrobit ja immunologinen puolustusjärjestelmämme. Tähän asti alalla on keskitytty pahojen mikrobien tunnistamiseen ja niiden nitistämiseen.
Sata vuotta sitten espanjantaudin aikaan ei taudinaiheuttajaviruksia pystytty diagnosoimaan. Bakteereja pystyttiin, mutta antibiootteja ei ollut vielä. Sen aikaisia sairauskertomuksia on traagista lukea.
Hän muistuttaa, että aina välillä tulee uusia sairauksia ja mutaatioita. Terveydenhuollossa pitää olla koko ajan valmius nopeaan diagnostiikkaan, eristämiseen ja hoitoon, oli kyseessä koronavirus tai jokin muu.
Hyvin harvalla alalla pystytään ottamaan uusi diagnostiikka käyttöön muutamassa päivässä, kuten koronavirusgeenitesti otettiin. Tällä alalla siihen vain täytyy pystyä.
Kertakäyttöisten suojavarusteiden jätevuori kasvaa
Tyks:ssä otettiin keväällä 2018 käyttöön Suomen ensimmäinen bakteeriviljelyrobottilinjasto. Hakasen mielestä lääketiede tulee automatisoitumaan sekä siirtymään enenevissä osin verkkoon ja vieridiagnostiikkaan. Toisaalta isommissa laboratorioissa tarvitaan avoimia diagnostiikka-alustoja, joita pystytään nopeasti suuntaamaan uusia tarpeita kohti.
Ennen ulkomaanmatka ostettiin siten, että käveltiin matkatoimistoon ja varaus tehtiin siellä. Nyt se kuulostaa esihistorialliselta. Uskon, että tulevaisuudessa ihmisillä on omia mittareita, jotka yhdistetään tietojärjestelmään ja lääkäriin otetaan yhteyttä chatillä. Sairaalassa käydään vain pakottavista syistä, esimerkiksi isoissa leikkauksessa, hän pohtii.
Tiedon siirtymisen eri järjestelmien välillä pitää olla saumatonta ja nopeaa. Epärelevantin tiedon karsiminen ja lukujen tulkitseminen on tietojärjestelmälle ja asiantuntijoille iso haaste. – Tässä meillä ja Mylabilla riittää yhteisiä haasteita ratkottavaksi pitkäksi aikaa.
Hakanen kaipaa parempaa dataa terveydenhuollosta. Koronakriisissä maailman johtavat asiantuntijaorganisaatiot, kansalaiset ja päättäjät ovat kaikki saman uutisvirran armoilla. Myös ympäristönäkökohdat ovat tärkeitä.
Kasvatamme kertakäyttöisten suojavarusteiden jätevuorta. Dieselinkäry lisääntyy, kun laboratorioita keskitetään. Kuinka diagnostiikan sivutuotteena tulevan muovijätteen määrää voitaisiin vähentää? Näihinkin löytyy varmasti ratkaisuja, hän toivoo.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Mylab Nyt 1/2020 lehdessä heinäkuussa.