Anne Pinomäen ja Esko Wiklundin yhteispeli rakentuu luottamukselle ja toisen työn tuntemukselle
Kun projekti on kesken, projektipäällikkö Esko Wiklund Mylabista ja Tykslabin sovellusasiantuntija Anne Pinomäki soittelevat kiivaimmillaan joka toinen tunti. Tai sitten he istuvat tietokoneen ääressä tuntikausia ja yrittävät saada hommat toimimaan. Viimeisin iso työ tehtiin kesäkuun alussa, kun yhteen Tykslabin päivystyslaboratorion kemianlinjastoon tuli uusi väliohjelmisto. Silloin töitä tehtiin pariin otteeseen yli puolen yön.
Wiklundin ja Pinomäen yhteisenä tehtävänä on huolehtia, että Mylabin toimittama laboratoriotietojärjestelmä keskustelee Tykslabin eri analysaattoreiden ohjelmien kanssa.
Kokonaisjärjestelmällä hoidetaan koko prosessia näytteenotosta aina tulosten toimitukseen asti.
Me esimerkiksi selvitämme, miten tulokset saadaan eri laitteista ilman, että ne täytyy naputella käsin, Wiklund havainnollistaa.
Kymmenen vuoden taival
Anne Pinomäki kuuluu Tykslabin kolmen sovellusasiantuntijan ryhmään. Hän muun muassa ylläpitää eri rekistereitä, on ajanvarausjärjestelmän pääkäyttäjä, toimii tukihenkilönä ja antaa koulutusta ohjelmien käytöstä.
Vuoteen 2005 asti tein laboratoriohoitajan töitä, viimeksi näytteenottoa. Sitten pääsin Tykslabin atk yhdyshenkilöksi ja innostuin opiskelemaan datanomiksi, Pinomäki kertoo.
Yhteistyö Esko Wiklundin kanssa alkoi melko lailla heti, kun Pinomäki siirtyi uuteen työhönsä. Wiklundin kontolla Mylabissa on väliohjelmien eli liitäntöjen tekeminen laboratoriojärjestelmään. Siksi hänen puhelimensa soi aina, kun Tykslab hankkii uuden laitteen.
Yhdessä me sitten katsotaan, mitä laite tekee, millä nimillä se kutsuu tutkimuksia ja mitä yksiköitä se käyttää, Wiklund kertoo.
Pinomäen tehtävänä on varmistaa, että uudet laitteet saadaan tuotantoon. Hän muun muassa hankkii ip-osoitteet ja tilaa atk-rasiat ja ristiinkytkennät laitteen läheisyyteen. Tykslabissa on satoja erilaisia laitteita ja ohjelmia, joita täytyy aika ajoin myös päivittää.
Ilman tiukkaa tonttijakoa
Kymmenen vuoden yhteistyön aikana Pinomäki ja Wiklund ovat ehtineet tutustua hyvin ja ystävystyäkin. Puhelut soitetaan aina työsyistä, mutta välillä ne venyvät, kun vaihdetaan kuulumisia.
Kyllä se vaikuttaa, kun näen, kuka soittaa. Ei siinä sanota nimiä, vaan vastataan, että ”Terve vaan”, Wiklund toteaa.
Kaksikko listaa hyvän yhteistyön salaisuuksiksi luottamuksen ja toisen työn ymmärtämisen. Heistä kumpikaan ei vedä tiukkaa rajaa ”mun ja sun töille”, ja molemmat tietävät toisen osaavan oman asiansa.
Tiedän, että Esko luottaa minuun. Pyrin kuitenkin aina varmistamaan asioita häneltä, sooloilemaan ei kannata lähteä, Pinomäki sanoo.
Wiklund kertoo arvostavansa kovasti sitä, että yhteistyökumppanin leivistä löytyy henkilöitä, jotka ymmärtävät myös tietoteknistä puolta.
Ilman Annea olisin pulassa testauksen kanssa. Hän tekee testipyynnöt puolestani, sillä minulla ei ole edes lupa mennä vaikkapa potilastietojärjestelmään omin päin, hän toteaa.
Välillä voi mennä yli viikko, että Wiklund ja Pinomäki eivät ole yhteydessä. Mutta heti jos laitteiden kanssa tulee ongelmia, Wiklundin puhelin pirahtaa.
Annen äänestä ei koskaan kuule, miten iso katastrofi on kyseessä. Mutta jos tuotanto seisoo, silloin putoavat hanskat ja keskitytään vain sen ongelman ratkomiseen.